Hannu Levänen
Vesa Yrjölä

PE:n päällikkö, barettiveli Kari Rimpi vakuuttaa:

Joukkojemme saamat kehut ovat aitoja  ja  vilpittömiä

Väkisinkin tunkee mieleen, että ulkomaisten sotilasjohtajien ke-huissa on oltava jokin taka-ajatus; emmehän me ole tottuneet saamaan kiitosta  suurvaltojen sotilasjohdolta. Vuoden alussa virkaan astunut Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti ja barettiveli Kari Rimpi kuitenkin vakuuttaa, ettei kyse ole pelkästä kohteliaisuudesta, vaan he ovat saaneet suomalaisen rauhanturvaajan kyvyistä siksi hyvät näytöt, ettei kiitosten aitoutta ole syytä epäillä.
- Länsimaiden kehuista voi ottaa puolet pois, mutta karkeasti ot-taen vielä sekin on kiittävä ja ar-vostavaa, Kari Rimpi todistaa. - Monissa muissakin yhteyksissä, esimerkiksi yksityiskeskusteluissa meitä suomalaisia todellakin arvostetaan ja kun katsoo itsekin suomalaisten joukkojen toimintaa esim. Balkanilla, näkeehän sen siellä, mikä meidän tasomme on. 
- Tällä arvostuksella on  mielestäni pitemmät perinteet, jopa Suezin kriisistä lähtien ja tulee sieltä jatkumona, Rimpi jatkaa, joka toimi Bosniassa prikaatikenraalin arvossa vv.1997-98 Pohjoismais-puolalaisen prikaatin komentajana. - Sotilaallinen koetinkivi oli kuitenkin Bosnian operaatio jo ennen Kosovon operaatiota. Bosnia oli kokonaan eri tyyppinen kuin aiemmat, koska siellä oli operatiivista toimintaa enemmän. Se ei ollut pelkkää tarkkailua ja läsnäoloa, vaan ihan oikeata sotilaallista toimintaa, eräällä lailla rauhaan pakottamista, vaikka termi onkin vähän häilyvä. Meidän oli pakko valmistautua voimankäyttöön, jottei tarvitsisi voimaa käyttää. Tässä on mielestäni ero YK:n ja Balkanin operaatioiden välillä.
 - Vallattiinhan siellä tv-torneja jo ennen minun aikaani, ja muitakin sotilaallisia tehtäviä oli jouduttu hoitamaan. Mutta esimerkiksi Bosnian pohjoisosassa sijaitsevan Brckon käytävän julistaminen kansainväliseksi alueeksi aiheutti johtamassani prikaatissa selvää operatiivista suunnittelua sotajoukkojen käyttöä myöten. Meidän oli varauduttava mahdollisiin serbien tai federaation aiheuttamiin levottomuuksiin. Toisessa esimerkissä, Zepcen halllinnon turvaamisessa, käytin Puolan lasku-varjojääkäripataljoonaa, Suomen ja Tanskan pataljoonan reservejä, kenttätykistöpatteria, kuutta heli-kopteria eli yhteensä 1500 miestä turvaamassa, että kaikki sujui hyvin. Saimme estettyä levottomuudet, mutta se vaati ihan järkevää sotilaallista suunnittelua joukkojen käytössä.  Ja kun paluumuutot keväällä alkoivat, sotilaat yhteistoiminnassa paikallisen poliisin kanssa estivät serbien ja muslimien välisiä yhteentörmäyksiä. Tiedus-telumme löysi serbien asekätköjä: mm.20 tn:n ampumatarvikkeita, ilmatorjuntaohjuksia, ym., ja sekin oli sotilaallinen operaatio. Tämä toiminta kasvatti myös sotilaallisesti ja tietysti yhteistoimintaa kansainvälisten järjestöjen kanssa. 
- Eikä tämä ole mitään kehumista, vaan ihan terveen itsetunnon tuomaa itsearviointia, ei siis mitään liioittelua, kenrl Rimpi toteaa. - Tosin  minun puolen vuoden kokemuksesi Bosniasta ovat varsin vähäiset, mutta komentamani pri-kaati ja suomalaiset sen osana suoriutui kiittäen tehtävistään myös ylempien amerikkalaisten esimiesten silmissä.  Sitä paitsi sain hankittua suomalaiselle oman vastuu-alueen Bosnian pohjoisosasta, ja sekin vielä osoitti, että me kykenemme toimimaan. Kosovossa-han meillä on ollut alusta alkaen oma vastuualue.
Kari Rimpin pohjoismaispuolalaiseen prikaatiin kuului 3000 miestä yhdeksästä eri maasta: pataljoonat Puolasta, Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, jolla oli joukkoja Virosta, Latviasta ja Liettuasta sekä 250 hengen amerikkalainen osasto. 
- Toiminta sujui hyvin siksi, että huolimatta kahdesta Nato-maasta kaikkien pohjoismaiden välillä sotilaallinen ajattelu oli samanlaista tehtävälähtöistä, eikä suurvaltatyylistä, jossa ylempi johtoporras käskee vasemman jalan tarkkuudella, miten homma tehdään. Pientä kiistaa tässä tietysti ilmeni, mutta meidän lähtökohtamme oli toteuttaa tehtävä ja ottaa haukut vastaan jälkeenpäin, jos epäonnistuttiin. Kertaakaan ei näin käynyt!
- Komentajan tehtäviä on pakko kierrättää poliittisesta syistä, ja siksi ne kestävät vain puoli vuotta, kuten vapusta alkava Kosovon komennus, Ka-ri Rimpi valistaa.  - Kosovossa prikaatin johtovastuu on Bosniaa laajempi, sillä suomalaisilla on siellä koko-naisvastuu esikunnasta, sen tukitoiminnasta, johtamisjärjestelmistä ja kaikesta muusta. Bosniassa Suomella oli pataljoona ja suomalaisia esikunnassa. Tanska pelasi siellä vastaavaa roolia kuin me nyt Kosovossa. 
 

Pääesikunnan päälliköllä, kenrl Kari Rimpillä on paljon kansainvälistä kokemusta.

Vaihteeksi perinteistä 
 
Suomalainen joukko-osasto lähtee puolen vuoden päästä  Eritreaan valvomaan sen ja Etiopian välistä aselepoa. Tässä on kyse vanhasta tutusta perinteisestä YK:n rauhanturvaoperaatiosta, jollaisia sinibaretit hoitivat vuosikymmeniä ennen Balkania. Kari Rimpi myöntää, että täällä tavalla Suomi korostaa YK-johtoisten operaatioiden tärkeyttä; siksi  Suomi lähtee nytkin mukaan. Balanssi säilyy, sillä YK on ainoa, maailmanlaajuinen toi-mija ja näin me voimme osaltamme tukea YK:n toimintaa.
Pääesikunnan päällikkönä Kari Rimpiä luonnollisesti kiinnostaa yleinen mielipide, suhtautuminen kansainväliseen kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen puolustusvoimien sisällä, poliittisessa kentässä ja tiedotusvälineissä. 
- Kriisinhallinta on selkeä osa meidän ulko- ja turvallisuuspoli-tiikkaamme, ja koska sotilaamme ovat onnistuneet siinä hyvin, yhteiskunta ja poliitikot käsitykseni mukaan tasavallan ylintä johtoa myöten arvostavat tätä toimintaa, ei pelkästään Suomen saaman arvostuksen mukaan, vaan koska se on kouriintuntuva panostus rauhan hyväksi. 
- Vielä takavuosina etenkin  puolustusvoimissa epäiltiin, ettei kansainvälinen toiminta palvele kansallista puolustusta ja silloin saattoi esiintyä hankaluuksia, Rimpi myöntää, - Kuviteltiin, että paino-pistealueemme on vain ja ainoastaan kansainvälinen kriisinhallinta  ja rauhanturvatoiminta, mutta  käsitykseni mukaan kaikki meillä työskentelevät saakka ymmärtävät nyt, etteivät ne ole kaksi irrallista asiaa, vaan tukevat toinen toisiaan. 
Aiemmin myös pelättiin, että  kansainvälisissä tehtävissä toimivia suositaan kotimaassa pysyviven kustannuksella, ja että näiden merkitystä aliarvioitaisiin. Näinhän ei voi olla. Lopun perin kaikki koituu kansallisen puolustuksen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyväksi. Jos väki haluaa kansainvälisiin tehtäviin, totta kai se siihen päästetään. Se pääoma, jonka hän tuo sieltä tullessaan, koituu meidän hyväksemme.

Tärkeässä osassa Balkanilla 
 
Palattuaan Bosniasta v.1998 Kari Rimpi komensi Joensuussa Pohjois-Karjalan sotilaslääniä, siirtyi sitten Pääesikuntaan valmiuspäälliköksi ja myöhemmin maavoimapäälli-köksi. Siinä välissä hänen koke-mustaan tarvittiin v.1999 puolitoista kuukautta Balkanilla, kun NATO pommittamalla pakotti Jugoslavian johdon perääntymään. Hän kuului siihen presidentti Ahtisaaren seurueeseen, joka kävi Belgra-dissa jättämässä presidentti Milo-cevicille sen kuuluisan ota tai jätä rauhantarjouksen. Nykyinen puolustusvoimain komentaja, amiraali Kaskeala oli Ahtisaaren sotilas-neuvonantaja, Rimpi hänen apulaisensa. Ennen puolustusvoimien kakkosmieheksi tuloaan hän ehti palvella Hämeenlinnassa Läntisen Maanpuolustusalueen komentajana. Kansainvälinen koulutuksemme on pääosin keskitetty tälle alueelle. 
Porin Prikaati on käytännön kansainvälisenä toiminnan operaat-torina joukkoja tuottava yhtymä ja sen toimintaedellytysten turvaaminen on järkevää ja mielekästä. Se näkyy myös Tykistöprikaatin tehtävissä, koska Puolustusvoimien kansainvälinen keskus tukeutuu siihen. LMPA:n vastuulla ovat myös Nordic Peace -harjoitukset, joista Suomessa ensimmäinen pidettiin v. 1999, ja seuraava on ensi syksynä. Harjoitus on saman tyyppinen kuin muissa pohjoismaissa,  Baltiassa, Puolassa ja muuallakin järjestettävät vastaavat harjoitukset. Kari Rimpi osallistui itsekin Puolassa saksalaisen kenraalin apulaiskomenta-jana 'pienehköön' 2500 miehen esikuntaharjoituk-seen.
- Kansainvälinen toiminta näkyy Läntisellä Maanpuolustusalueella monin tavoin, koska se on keskitetty sinne. Omalta alueeltaan LMPA:n saama henkilöstö ei luonnollisesti aina riitä, joten rekrytointi on ulotettava joka puolelle puolustusvoimia.   Vuoden poissaolo Suomesta tuottaa perhe- ja muista syistä vaikeuksia. Toisaalta puolen vuoden rotaatioajat vaativat moninkertaisen miehistön, jotta tehtävät  pystytään hyvin ja laadukkaasti toteuttamaan.

Varusmiesten kans.väl. koulutus tehostunut 

Varusmiehiä alettiin kouluttaa kansainvälisiin tehtäviin kuutisen vuotta sitten. Vanhat konkarit suhtautuivat moiseen ensin alkuun varsin epäillen, etenkin kun Koso-von ensimmäinen lähtö muodostui pääosin näistä kotimaassa koulutetuista. Kari Rimpi myöntää takavuosien dilemmat, joista kuitenkin selvittiin varsin nopeasti, Ko-sovonkin kyräilyt unohtuivat puolessa vuodessa.
- Viime aikoina tilanne on olennaisesti parempi. Vastikään pidennettiin kansainvälisiin tehtäviin koulutettavien varusmiesten kou-lutusaikaa 12 kuukauteen, ja kaikille kelvollisille annetaan johtajakoulutus. Koulutus on kehittynyt alusta aivan oleellisesti, ja käynnissä olevien ja menneiden operaatioiden kokemukset otetaan siinä huomioon. Sotilaat ja joukot ovat teknisesti ja taktis-operatiivisesti aivan eri tasolla kuin aiemmin etenkin Balkania ajatellen. Nuorten asen-noitumisvaikeudet kyllä tunnetaan, mutta osan siitä hoitaa koulutus, osan toimialueella esimiehet. Sitä paitsi on hyvä, kun joukossa on myös vanhoja partoja siirtämässä hyvää perinnettä nuoremmilleen. Joka tapauksessa on tärkeää, että nämä nuoret vuoden koulutuksen  saatuaan sitoutuvat lähtemään ulkomaille,
- Kaikilla on aina ensimmäinen kerta, Kari Rimpi muistuttaa. - Työ tekijäänsä opettaa. Siellä on sellainen ympäristö, että jos ei pärjää, pitää lähteä pois. Korostan vielä ennakoivan koulutuksen merkitystä. Tietysti tarvitaan kokemusta ja ammatissa toimineita eri näköisiin tehtäviin, jota ei nuorilla välttämättä ole. Mutta nuorten ja kokeneiden yhdistelmä on varmasti mie-   lekkäintä.
Kiireiltään kenrl Kari Rimpi ei ole ehtinyt syventyä liittomme asioihin, eikä hän halua siksi puuttua esimerkiksi nimikysymykseen. Hä-nestä on tärkeintä, että toiminta kiinnostaa.
- Voihan sitä kysyä, kun nimi on Sinibarettiliitto, että tuntevatko vihreää barettia kantaneet olonsa siinä  kotoisaksi. En tiedä, mikä merkitys sillä on. Sietäisi harkita.