Chaplain
Vesa Aurén

Barettiyhdistyksiltä
Eritrean Sacristin kirjat


Yleisesti tunnettua lienee se, että suomalaiset rauhanturvaajat pystyttävät uudelle toimialueelle saavuttuaan lähes ensi töikseen saunan. Niin tälläkin kertaa. Lauantaina 14.6.2003 irlantilaisilta rauhanturvaajilta tehtävänsä vastaanottanut suomalainen rauhanturvajoukko vietti  tasan viikkoa myöhemmin juhannusjuhlaa uutukaisen saunan löylyissä ja jäähdytteli itseään puuntuoksuisen pation penkeillä grillijuhlan puitteissa. Eritrean pääkaupungissa Asmarassa sijaitseva leirialueemme sai konkreettisen, näkyvän todisteen suomalaisuudesta.

Yhtä tunnettua ei taida olla, että sivistys- ja kulttuurikansana suomalaiset pitävät huolta siitä, että vain pari askelta saunan jälkeen valmistuu ja otetaan käyttöön rauhanturvajoukon kirjasto.   

Meidät kaikki yllätti myönteisesti, kun laivarahtina saapuneista konteista löytyi yli  kaksikymmentä hyllymetriä hyväkuntoista, monipuolista suomalaista kirjallisuutta. Niiden rahallinenkin arvo on tuhansia euroja. Hyllyt saatiin rakennettua tuota pikaa sekä kirjoille että lehdille ja niin kirjastopalvelut ovat suomalaisten rauhanturvaajien käytössä. PvKvK on tilannut meille myös sanoma- ja aikakauslehtiä, jotka alkoivat saapua ja täydentää kirjaston tarjontaa entisestään lehtilukusalina vielä kesäkuun aikana. Toistatuhatta nidettä kirjastossa ovat lahjoituksia suomalaisilta rauhanturvaajien paikallisyhdistyksiltä eri puolilta Suomea. Tällainen määrä lahjaksi saatua luettavaa suomalaisilta sinibarettiyhdistyksiltä  kertoo vakuuttavaa kieltä aidosta rauhanturvaajahengestä ja siitä yhteydestä, joka vallitsee palveluksessa olleiden ja parhaillaan olevien rauhanturvaajien välillä. 

Vaikka sadekausi ei ole vielä kunnolla edes alkanut, ovat rauhanturvaajat löytäneet kirjaston palvelut ja ihmetelleet sekä ihastelleet sitä, mistä nämä kaikki kirjat oikein ovat peräisin. Sinibarettiosastojen arvostus on noussut korkealle rauhanturvaajiemme keskuudessa. 

Yksi rauhanturvaaja kyseli vilpittömällä mielellä, voisiko kirjastomme kautta saada kaukolainoja suomalaisista kirjastoista. Vähän vaivautuneena piti selittää, että tämä on kyllä ulkoisesti ja sisällöltäänkin aivan oikean kirjaston näköinen, mutta silti täysin lainsuojaton, omintakeinen viritelmä, ja vailla mitään kytkentöjä suomalaiseen kirjastoverkkoon. Ainakin toistaiseksi...
 


Yli kaksikymmentä hyllymetriä hyväkuntoista, monipuolista suomalaista kirjallisuutta.

Irlantilaisten ammattiarmeijan jäljiltä kirjastohuoneen nurkassa oli yksi ylitäysi hylly ja lohduttoman tuntuinen kasa englanninkielisiä pokkareita leiriin jätettynä. Pääosin reserviläisistä koostuva suomalainen rauhanturvajoukko kestää vertailun minkä muun maan sotilaiden tai rauhanturvaajien kanssa, oli kysymys sitten sotilaan taidoista, kulttuurista ja sivistyksestä tai tavasta kohdata paikalliset ihmiset ja tulla toimeen heidän kanssaan.

Ai mitä varten kirjaston nimenä on Sacristy, sakaristo? Kun joukot asettuivat leirialueelle, kävi ilmi, että  suomalainen rauhanturvajoukko oli vaarassa menettää käyttötilojaan kohtuuttoman paljon. Niinpä jokaiselle rakennukselle piti löytää perusteltu ja YK:n hyväksymä käyttötarkoitus. Mallia otimme UNMEE:n upseerien leirialueesta, jossa on mittava 200 neliömetrin moskeija-teltta. Mutta kun YK:n määräykset eivät tunne kirjastoa, eipä aikaakaan, kun  nimettiin käytössä ollut messi suomalaisten kirkoksi ja seinän takana oleva kirjasto on sitten sakaristo. Lieneekö ainut lajissaan?

Toisaalta - onhan juuri kirkko kansakuntamme historiassa menneinä vuosisatoina kantanut huolta kansan lukutaidosta. Vielä 1920 –luvulla sotilaspappien tehtäviin varuskunnissa kuului opettaa osaa alokkaista lukemaan. Niin tai näin, ainakin Golanin, Libanonin ja nyt myös Eritrean rauhanturvajoukkojen papin tehtäväkenttään on sijoitettu luontevasti kirjastonhoitajan tehtäviä.

Parempaa kiitosta ei voi olla kuin yksittäisen rauhanturvaajan tunnustus, että kaatosateen tunteina tai sopivasti pitkien työpäivien ja työviikkojen lomassa täällä hän on oppinut ja alkanut joko pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa elämässään lukemaan kirjoja. Ensin yhden, sitten toisen ja siitä se on sitten lähtenyt. Kun on kerran avannut oven kirjojen ehtymättömään ja rikkaaseen maailmaan,  on siitä iloa ja hyötyä loppuelämäksi. 

Asmarassa olevat noin kaksisataa sinibarettia lähettävät tämän artikkelin myötä tervehdyksensä Suomessa oleville rauhanturvaajille kiitosten kanssa. Lahjoittamanne kirjat ovat lämmin ja reilu kädenojennus, johon on tuntunut hyvältä tarttua!